Raasepori, Tenhola. Kello on 6.57 kun pysäytämme valokuvaajan kanssa auton maantien pientareelle. Olemme menossa tekemään juttua Tina Tillanderin päivästä, emmekä tähän aikaan aamusta tohdi ilmestyä hänen kotiinsa etuajassa.
Kun kolmen minuutin kuluttua saavumme pikku kukkulalla seisovan vanhan maalaistalon ovelle, sisältä kuuluu ison koiran tarmokas haukku. Tina kurkkaa ikkunasta – hyvä, hän on hereillä!
Sisällä 1800-luvun lopulta peräisin olevassa talossa puhkuu lämpöä vanha kakluuni. Aamun valo virtaa ruutuikkunoista, ja kaikkialla mihin katsoo on näkyvillä jotakin huolettomalla tavalla kaunista. Nyt ollaan asian ytimessä; Tinan taitavuuteen korusuunnittelijana liittyy olennaisesti kyky yhdistellä kauniita asioita toisiinsa pakottomasti ja joskus vähän yllättävälläkin tavalla.
Päivä alkaa kuten Tinan päivät usein, 3-vuotiaan saksanpaimenkoira Hessun ulkoilutuksella. Vaikka on jo maaliskuu, Vikstrandinlahti on paksussa jäässä. Kun Tina kävelyn jälkeen pujahtaa vanhaan hevostalliin ruokkimaan siellä asustavat tallikissat Mimmin ja Gretan, koira juoksee sataa ja tuhatta rakennuksen ympäri koko toimenpiteen ajan. Hessu ei pidä kissoista, mutta täytyy niitä silti vahtia.
To business. Ulkoilun jälkeen palaamme taloon, ja Tina muuntautuu reippailijasta bisnesnaiseksi. Timantteja korviin, rubelliitti kaulaan ja päivän ensimmäiset sähköpostit matkaan. Sitten Raaseporin rauhasta Helsingin ytimeen, Atelier Torbjörn Tillanderin jalokivien säihkeeseen.
Se mikä meille muille on silkkaa glamouria, on Tinalle perusarkea. Pakko kysyä: mikä Tinalle itselleen on luksusta?
– Minulle on luksusta voida tehdä tätä työkseni, toteaa Tina ja jatkaa:
– On onnekasta, että markkinoilla on tilaa myös sen tyyppisille käsityönä tehdyille uniikkikoruille kuin me Atelier Torbjörn Tillanderilla teemme. Ne ovat sitä mikroluksusta, jota yhä useampi Suomessakin arvostaa.
– Edelleen, on luksusta asua maalla ihanassa ympäristössä. Meillä on aina ollut eläimiä, aiemmin myös hevosia, ja tämä maanläheinen elämäntapa on hyvää vastapainoa työlle ja kaupungille.
Nonnaksi. Puolentoista tunnin työmatka Raaseporista Helsingin keskustaan sujuu tällä kertaa jutellen eläimistä ja lapsista ja muista tärkeistä asioista. Tinalla on kaksi tytärtä, 26-vuotias lääketiedettä opiskeleva Daniela ja viime vuonna Lontoossa gemmologiksi valmistunut Jenny, 23. Jenny odottaa ensimmäistä lastaan, joten Tinasta on tulossa isoäiti.
– Se on todella mukava juttu, hymyilee Tina ja arvelee olevansa aika maanläheinen nonna, joka ei hössötä lapsenlapsen ympärillä tai hemmottele jälkikasvua piloille.
– Kaikesta huolimatta tämä on uusi elämänvaihe, joka tietenkin muistuttaa myös omasta ikääntymisestä. Kun kävin näyttämässä lääkärille hiukan kipeytynyttä rannettani, hän totesi minulla niin sanotun grandma-kuluman. Sellainen on kuulemma usein juuri paljon lapsenlapsiaan hoitavilla isoäideillä. Sain sen etukäteen!
Liikkeessä. Atelier Torbjörn Tillanderilla on normipäivä, joskin Tina on kuvausten vuoksi pitänyt kalenterinsa tyhjänä sovituista tapaamisista. Asiakkaita poikkeaa sisälle sopivassa tahdissa, niin että jokaista ehditään palvella kiireettömästi ja henkilökohtaisesti. Tinan henkilökunta on yhtä helmeä kuin korutkin, ja tuntuu tietävän vitriinien tuotteista ihan kaiken.
Toivomme, että paikalle sattuu joku pitkän linjan vakioasiakas, joka osaa kertoa miksi juuri Atelier Torbjörn Tillander on valikoitunut luottoliikkeeksi.
Bingo!
Antti Suontausta astuu ovesta ja avaa Tinan eteen vanhan korurasian, jonka sisällä on herkkä antiikkirintaneula 1930-luvulta. Se on aikoinaan hankittu wieniläisestä kultasepänliikkeestä ja tulee nyt uudistettavaksi, sillä (spoiler alert!) Antin tytär saa sen 18-vuotislahjaksi. Lisäksi Antti valitsee vaimolleen hääpäivälahjan. Siinä samalla aletaan Tinan kanssa jo suunnitella myös tulevia hankintoja.
Mikä saa Antin palaamaan Atelier Torbjörn Tillanderille yhä uudelleen?
– Olen käynyt täällä jo 1980-luvun lopulta, ja tänne on aina kiva tulla, Antti toteaa ja jatkaa:
– Mutta miksi tykkään antaa läheisille koruja, se on oma juttunsa. Se hymy, jonka saa kun antaa mieleisen lahjan, on jotain mitä ei voi mitata rahassa. Siihen ei kyllästy koskaan.
Lounasta Pompierissa. Jenny Tillander on juttua kuvattaessa lähdössä pian äitiyslomalle, mutta ehtii vielä lounastaa mamman kanssa. Millaista on tehdä töitä perheyrityksessä yhdessä oman äidin kanssa?
– Tähän on suorastaan vaikea vastata, koska äidin kanssa työskentely on niin helppoa, nauraa Jenny mutta jatkaa kuitenkin:
– Vietämme niin paljon aikaa yhdessä, että kaikesta tulee puhuttua. Kerron omat mielipiteeni tosi suoraan, ja äiti haluaa ne kuulla, myös silloin kun ne ovat jotain ihan muuta kuin hänen oma mielipiteensä.
Tina on Jennyn mukaan lojaali johtaja, joka kuuntelee kaikkia ja haluaa, että ihmiset tuntevat kuuluvansa perheyritykseen.
– Voisin itse kuvitella olevani tulevaisuudessa siinä mielessä samanlainen.
Pajalla. Iltapäivällä seuraamme Tinaa Atelier Torbjörn Tillanderin jalokiviverstaalle, joka toimii ihan liikkeen kulman takana. Siis keskellä Helsingin kalleimpia liikekortteleita. Hmm. Tina Tillander, miksi ette ole siirtäneet korujen valmistusta jonnekin, missä se on halpaa?
– No kuule. Atelier Torbjörn Tillanderin koruista 90 % on uniikkikoruja, jotka suunnitellaan ja valmistetaan asiakkaalle tilauksesta, Tina valottaa ja jatkaa:
– Kun halutaan että arvokoru on juuri sitä mitä asiakas toivoo, ketju myymälässä tapahtuvasta tilauksesta korun piirtämiseen ja valmistamiseen ei saa katketa. Tämä on mahdollista vain, kun korut tehdään lähellä.
Tina poikkeaakin verstaalla lähes päivittäin. Kuvauspäivänä hänellä on työpalaveri kultaseppien työnjohtaja Rauno Tynkkysen kanssa. Yhdessä käydään läpi liikkeeseen tulleet työt, joista iso osa on ihan muuta kuin uusien korujen tilauksia.
Koska Atelier Torbjörn Tillander on asiakaskuntansa luottopakki kaikissa koruihin liittyvissä asioissa, Tillanderilla tehdään paljon myös korujen huolto- ja korjaustöitä sekä arvioita korujen arvosta. Lisäksi Tina ja sepät ovat kelpo velhoja, kun vanhasta ja aikansa eläneestä korusta halutaan tehdä jotain ihan uutta.
Atelier Torbjörn Tillanderilla työskentelee viisi kultaseppää, joiden osaaminen sai arvoisensa puitteet kun uusi verstas valmistui pari vuotta sitten. Tyylikkään ja valoisan "pajan" yhteydessä on myös showroom, johon toisinaan kutsutaan asiakkaita tutustumaan korujen valmistamiseen käsityönä.
Notes to self. Työpäivä lähestyy loppuaan, ja jätämme Tinan soittamaan vielä muutamia asiakaspuheluita. Sitä ennen kysäisen vielä, mitkä asiat Tina näkee elämässä tärkeimmiksi nyt kun mittarissa on kohta 50 vuotta.
Tässä Tinan top 3:
Ilo. Se on minulle tosi tärkeää ja vaikuttaa myös työhön. Ikäviä asioita ei voi välttää, mutta pyrin positiivisuuteen. Pidän itsestäni huolta, syön, nukun ja ulkoilen. Ajattelen mieluummin eteenpäin kuin menneitä.
Kunnioitus. Kunnioitan meidän työntekijöitä, jotka vastavuoroisesti tukevat minua kaikessa. On aivan upeaa, että työntekijät tukevat pomoa. Kunnioitan myös Atelier Torbjörn Tillanderin perintöä ja yritän osaltani viedä sitä eteenpäin. En voisi heittää menemään sitä laadun ja palvelun kulttuuria, jonka edelliset polvet ovat rakentaneet.
Perhe. Perhe on tietysti äärettömän tärkeä. Lapset ja mies, jotka tukevat ja arvostavat. Perhe antaa myös tilaa tehdä tätä työtä, joka vaatii aika paljon. Oma äitini Paula elää edelleen mukana yrityksen käänteissä, tämä on hänelle niin tärkeää. Äiti on aina ja ikuisesti töissä – ja se on minusta pelkästään positiivinen asia.
Tina Tillander täyttää 50 vuotta 16.3.2018. Ei ole ajatellut sen kummemmin juhlia, paitsi ehkä hiukan työn merkeissä ja perheen ja ystävien parissa. Ei vastaanottoa.