Beryllit

SMARAGDI

Berylliryhmän jaloin jäsen on smaragdi. Se on yksi klassisesta neljästä jalokivestä, joista muut ovat timantti, rubiini ja safiiri. Muinaisina aikoina, kun jalokivien tutkimus ei ollut kovin kehittynyttä, saatettiin melkein mitä tahansa vihreää kiveä kutsua smaragdiksi, smaragdin kreikankielinen nimi smaragdos tarkoittaa vihreää kiveä.

Smaragdi on siis aina vihreä ja sen kromista johtuva väri on parhaimmillaan niin intensiivinen ja tyypillinen, että smaragdinvihreä on värinä jo käsite. Parhaimmat, voimakkaan sinivihreät smaragdit tulevat Kolumbiasta Muzon kaivoksesta ja jo 1600-luvulla intialaiset maharadžat tuottivat näitä itselleen. Nämä kivet olivat usein kaiverrettu kukka- ja kasviaiheilla tai pyöröhiontaisia pisaroita, joista koottiin näyttäviä kaulakoruja. Myös Kleopatra, antiikin Egyptin kuuluisa kuningatar rakasti smaragdeja, joita louhittiin Egyptissä ajanlaskun alussa.  Smaragdeja löytyy melkein joka mantereelta, erityisesti Afrikasta on tullut monien värikivien löytöpaikka.

Tyypillisesti smaragdi ei ole ihan läpinäkyvä, vaan siinä on erilaisia sulkeumia: liuos- ja kaasukuplia, parantuneita halkeamia ja muita mineraaleja. Maltillisessa määrässä nämä ovat toivottavia, koska niitä tutkimalla voidaan erottaa luonnonsmaragdit synteettisistä, laboratoriossa valmistetuista kivistä. Sulkeumia kutsutaan kauniisti ranskankielisellä termillä jardin, joka tarkoittaa puutarhaa.

Jalokivenä smaragdi on yksi hauraimmista ja yllätyksellisimmistä, sillä se saattaa lohjeta pienestäkin iskusta, minkä takia se ei sovi kovin hyvin päivittäin käytössä oleviin sormuksiin tai rannekoruihin. 

On tavallista, että melkein kaikki smaragdit on käsitelty öljyämällä, jotta osa sulkeumista saadaan häivytettyä. Tämän ja smaragdin haurauden vuoksi, smaragdikoruja ei pidä koskaan laittaa ultraäänipesuriin.

Parhaimmat smaragdilaadut hiotaan viistehiontaisiksi, runsaammin sulkeumia sisältävät ns. cabochon- eli pyöröhiontaisiksi. Ihanteellinen smaragdin raakakide on ehjä ja pitkä kuusikulmainen tanko, joka tällöin hiotaan suorakaiteenmuotoiseksi. Ns. smaragdihionta on kahdeksankulmainen porrashionta, joka on kehitetty nimenomaan hauraalle smaragdille sopivaksi viistämällä muuten terävät kulmat tylpiksi.

Berylliryhmään kuuluu smaragdin ohella monta muuta jalokiveä, joista osa on saanut värin mukaan oman nimen. Nämä muut beryllit ovat tyypillisesti hyvin puhtaita. Yleisin beryllin väri on heliodoriksi kutsuttu keltainen sekä vihreä.

AKVAMARIINI

Vaaleansininen, vedenvärinen akvamariini on suomalaisten suosikkikivi. Sen nimi tulee latinasta ja tarkoittaa meren vettä. Värinsä akvamariini saa raudasta ja kiven väriskaala ulottuu lähes värittömästä vaaleansinisen kautta arvokkaampaan tummaan vaaleansiniseen, toiset kivet ovat hieman vihertävämpiä, toiset taas sinisempiä.

Akvamariinit ovat usein paljain silmin tarkasteltuna kirkkaita, osassa on paljon neulamaisia sulkeumia ja tuloksena kaunis opaakki eli läpinäkymätön kivi.

Monien jalokivien löytömaana tunnettu Brasilia on myös merkittävä akvamariinien tuottaja. Suuret tankomaiset kiteet ovat suhteellisen yleisiä ja niistä saadaan hiottua pitkiä ja näyttäviä baguette- tai smaragdihiontaisia kiviä. Myös pitkänomaiset ovaalit ja cushionit ovat suosittuja muotoja.

MORGANIITTI

Madagaskarilla tehtiin uusi merkittävä löydös vaaleanpunaisia beryllejä vuonna 1910. Tästä innoittuneena Tiffanyn päägemmologi George Kunz ehdotti kivelle uutta nimeä morganiitti. Tämä oli kunnianosoitus pankkiiri ja taidemesenaatti J.P.Morganille, joka oli 1900-luvun alun tärkeimpiä jalokivien keräilijöitä, Tiffany & Co:n pitkäaikainen asiakas ja tehnyt merkittäviä lahjoituksia New Yorkin ja Pariisin Luonnontieteen museoille. 

Morganiitti on ollut viime vuosina hyvin suosittu. Kivi on muiden beryllien tapaan kirkas. Hennon vaaleanpunaisen värinsä se saa mangaanista. Morganiitin väri kattaa laajan skaalan vaaleanpunaisen sävyjä oranssinvaaleanpunaisesta, rusehtavan vaaleanpunaiseen ja harvinaisemmat kylmemmät sävyt.