Helmet

Helmi on yksi harvoista orgaanisista jalokivistä. Helmi on myös ainoa jalokivi, joka kelpaa koruihin melko lailla sellaisenaan. Helmi on simpukan puolustusmekanismin tekemä pieni ihme: simpukka peittää sitä uhkaavan organismin helmiäisellä. Ihan jokaisen hiekanjyvän ympärille simpukka ei helmeä tee. Ja harva helmi on tasaisen pyöreä ja kaunis.

Tänä päivänä helmet ovat melkein poikkeuksetta viljeltyjä. Aitoja, eli luonnossa sattumanvaraisesti syntyneitä helmiä, ei juurikaan myydä. Tai jos myydään, on niissä usein mukana jalokivilaboratorion raportti röntgenkuvan kanssa. Viljeltyjen helmien sisällä on yleensä simpukankuoresta sorvattu ydinpallo, jonka ympärille simpukka kehittää helmiäistä.

Helmien laadun arvioiminen on melko helppoa, jos helmiä voi verrata toisiinsa. Kaunis helmi on myös useimmiten laadukas helmi. Helmen laatuun vaikuttaa sen säännöllinen muoto, koko, hohdon voimakkuus ja tasaisuus ja pinnan sileys.

Helmiä viljellään Aasiassa ja Tyynen valtameren alueella. Helmet jaetaan eri tyyppeihin sen mukaan ovatko ne kasvaneet merivedessä vai makeassa vedessä ja minkälaisessa simpukassa ne ovat kasvaneet.

AKOYAHELMET 

Ensimmäiset kaupallisesti merkittävät viljellyt helmet kehitettiin Japanissa noin sata vuotta sitten. Nämä ovat ne helmet, jotka useimmille tulevat mieleen, kun puhutaan helmistä.

Akoyahelmet ovat merivesihelmiä. Ne ovat parhaimmillaan valkoisia, hyvin pyöreitä ja kaunishohtoisia. Hohto voi näkyä esimerkiksi vaaleanpunaisena, sinisenä, vihreänä. Pyöreän muodon lisäksi pisaramainen barokki (barokkihelmi tarkoittaa muuta kuin pyöreää helmeä) on akoyahelmille tyypillinen muoto. Akoyahelmien koko vaihtelee yleensä n. 3–8 mm:n välillä. 9 mm ja sitä suuremmat akoyahelmet ovat hyvin harvinaisia ja erittäin kalliita.

Atelier Torbjörn Tillanderilla kerättävät kummihelmet ovat nimenomaan näitä akoyahelmiä, erittäin laadukkaita, hyvin sileitä ja pyöreitä. Lue lisää kummihelmistä täältä. (linkki kummihelmisivulle).

MAKEAN VEDEN HELMET 

Makean veden helmet ovat nimensä mukaan makeissa sisävesissä kasvatettuja. Näitä ovat myös historialliset suomalaiset jokihelmisimpukan eli raakun helmet. 

Viljellyt makean veden helmet ovat käyneet nopean kehityksen läpi. Vielä 1970-luvulla viljellyt helmet olivat riisimuronmuotoisia, mutta kun viljelyyn käytetty simpukkalaji vaihdettiin toiseen, ovat helmet yhä sileämpiä ja pyöreämpiä. Useimmat makean veden helmet ovat muodoltaan hieman ovaaleja, kananmunamaisia tai tynnyrimäisiä. 

Makean veden helmien luonnonvärit ovat vaaleita pastelleja – kellertävää, kellanoranssia, lilaa, vanhaa roosaa ja rusehtavaa. Tämä on ainoa simpukkalaji joka tuottaa vaaleanpunaisia helmiä. Useimmat makean veden helmistä ovat kuitenkin värjättyjä tai valkaistuja. Näin helmiä saadaan kaikissa sateenkaaren väreissä.

Makean veden helmiä viljeltäessä simpukkaan ei tarvitse laittaa helmiäisestä sorvattua aihiota. Makeanveden helmisimpukka tuottaa niin paljon helmiäistä, että aihioksi riittää pieni 2 X 2 mm:n pala toisen simpukan epiteeliä. Simpukkalajiin voi laittaa vaikkapa 30, 40 tai 50 aihiota, joista kaikista kasvaa helmi! Makean veden helmisimpukan nopeasti tuottama helmiäinen ei ole yleensä yhtä tiivistä ja kovaa ja näin ollen helmessä ei ole samanlaista voimakasta hohtoa kuin merivesihelmissä. Siksi helmille tehdään usein kiiltokäsittely.  

Makean veden helmien erikoisuus on kasumigaura-helmet, Japanissa Honshun pääsaarella Kasumigauran järvessä viljellyt helmet, joissa on tyypillisesti voimakas metallihohtoinen kuparin väri. 

TAHITINHELMET 

Tahitinhelmet ovat merirosvoromaanien legendaarisia mustia helmiä. Ensimmäiset viljellyt helmet tulivat markkinoille vasta noin 1960-luvulla ja yleisemmin 1980-luvulla eli se on kaupallisesti hyvin uusi jalokivi. Nimensä tahitinhelmet ovat saaneet viljelypaikan mukaan. Ne todellakin viljellään Ranskan Polynesian Tahitilla. Koska elinkeinot ovat saarilla vähäiset, on tahitinhelmien koko pyritty pitämään suurina ja laatu erittäin korkeana.

Nämä mustahuulisimpukan (Pinctada margaritifera) tuottamat helmet ovat useimmiten harmaasävyisiä ja kookkaita helmiä, joiden pinnan hohto voi olla kauniisti värillinen. Väri on luonnollinen – tahitinhelmiä ei värjätä. Väriskaala vaihtelee vaaleanharmaasta öljynmustaan. Osa tahitinhelmistä on selvästi värillisiä esim. vihreitä, sinisiä, ruskeita, jolloin niistä puhutaan etuliitteellä fancy. Kaikkein arvostetuin tahitinhelmi on laadultaan ns. peacock, ryhdikkään tummanharmaa ja sen pinnan hohto elävän puna-vihreän kirjava. 

Tyylikkäät tahitinhelmet sopivat erinomaisesti tummasävyiseen, hillittyyn bisnespukeutumiseen. Helmet heijastavat ympäristönsä värejä ja sopivat erityisen hyvin tummaveriköille. Kokeile tahitinhelmiä myös farkkujen ja nahkarotsin kumppaniksi. 

Tahitinhelmet ovat kooltaan keskimäärin noin 12 mm. Koot vaihtelevat 8 mm aina n. 20 mm. Koot ovat olleet säänneltyjä niin, että aivan viime aikoihin asti alle 8 mm:n helmiä ei ole ollut kaupan.

Erityisen maininnan arvoisia tahitinhelmiä ovat barokkilaatuiset helmet. Barokkihelmi tarkoittaa epäsäännöllisen muotoista helmeä. Monet Atelier Torbjörn Tillanderin suosituista helmiriipuksista, helmikoukkukorvakoruista ja nahkanauhaan punotuista rannekoruista ovat tehty barokkimuotoisista tahitin- tai etelämeren helmistä. 

Tahitinhelmien erikoisuuksiin kuuluvat fidžihelmet, Fidžillä viljeltävät fancyväriset helmet, joista löytyy esimerkiksi hopeanvärisiä,  pistaasinvihreitä ja kullanruskeita helmiä. 

Keshihelmi on toinen tahitinhelmien erikoisuus. Viljelyprosessin aikana syntyy ytimettömiä helmiä, jotka muistuttavat syntytavaltaan aitoja, mutta koska ne tulevat helmiviljelmiltä ei niitä voi kutsua aidoiksi luonnonhelmiksi. Näille helmille on ominaista hyvin barokkinen muoto ja kaunis pehmeä hohto.

Pienet asiat ovat isoja.
– Tina Tillander