Timantit

Timantti on jalokivien kuningas. Se sopii koruihin erinomaisesti, sillä se on maailman kovinta ainetta ja heijastaa hyvin hiottuna siihen osuvat valonsäteet pienestäkin liikkeestä. Timantin koostumus on kuitenkin hyvin yksinkertainen: se on kovassa kuumuudessa ja paineessa kirkkaaksi ja värittömäksi kiteytynyttä hiiltä. Timantin kovuus oli pitkään kivenhiojille ongelma – vasta moderni teknologia ja tutkimus on saanut timantista koko sen kauneuden ja loiston esiin. 

Ennen 1800-luvun loppua vain kaikkein varakkaimmat ihmiset pystyivät hankkimaan itselleen timantteja. Ja sitä ennen vain kaikkein ylhäisimmät olivat oikeutettuja kantamaan timantteja, sillä niin harvinaisina ja ihmeellisinä timantteja pidettiin. Tuohon aikaan timantteja kaivettiin Intiasta legendaarisista Golcondan kaivoksista ja myöhemmin 1700-luvulla myös Brasiliasta. Vasta 1800-luvulla löydettiin Etelä-Afrikan suuret timanttiesiintymät, 1900-luvulla Siperian, Australian ja Kanadan timantit. 

4 C:tä

Timanttien arvo perustuu niin sanottuun 4 C:hen, joita ovat carat, colour, clarity ja cut, suomeksi paino, väri, puhtaus ja hionta.

Timantin paino on useimmille helpoimmin havaittava asia. Painoyksikkö karaatti on 0,2 grammaa. Useimmat timantit hiotaan hyvin tiukkojen mittasuhdesääntöjen mukaan, joten niiden koosta näkee myös summittaisen painon. Esimerkiksi hyvin hiotun 0,10 ct:n timantin halkaisija on 3 mm ja hyvin hiotun 1 ct:n timantin halkaisija puolestaan 6,5 mm. 

Vaikka timantit näyttävät useimmiten värittömiltä ja kirkkailta, jaetaan ne useisiin eri luokkiin värin ja puhtauden perusteella. Nämä ominaisuudet vaikuttavat myös voimakkaasti timantin arvoon.

Värittömältä näyttävä timantti sisältää useimmiten pienen määrän typpeä, mikä tekee kivestä hennosti tai voimakkaasti keltaiseen tai ruskeaan vivahtavan. GIA, Amerikan gemmologinen instituutti, jakaa värittömät kivet kirjainasteikolla D:stä Z:aan D:n ollessa täysin väritön ja arvostetuin ja Z:n voimakkaasti vivahtava.

Sävyerot ovat toisinaan hyvin pieniä ja luokittelu tapahtuukin valkoisella alustalla päivänvalossa ja samankokoisia timantteja toisiinsa verraten.

Atelier Torbjörn Tillanderilla timanttien standardivärit ovat F-G. Keskustelemme mielellään muistakin sävyvaihtoehdoista.

Värittömien timanttien lisäksi on olemassa selvästi värillisiä timantteja. Näitä kutsutaan nimellä fancy. Yleisimmät värilliset timantit ovat ruskeita ja keltaisia, harvinaisimmat ja arvokkaimmat vaaleanpunaisia, sinisiä ja vihreitä. Nämä kivet ovat yleensä värittömiä timantteja kalliimpia ja sitä arvokkaampia mitä voimakkaampi tai intensiivisempi väri on.

Timantin ylivoimaisesti kallein väri on punainen, mutta luonto ei ole tehnyt näitä kiviä kookkaiksi. Suurin tunnettu punainen hiomaton timantti on 13,9 ct, kun suurin tunnettu jalokiviluokan raakatimantti oli 3 106,75 ct:n Cullinan, josta Afrikan tähti on hiottu. 

Kivien puhtautta arvioidaan yhtä tarkasti kuin sävyä. 10-kertaisella suurennoksella tarkastellaan mahdollisia sulkeumia eli kivien epäpuhtauksia tai säröjä. Sulkeumat voivat olla huonosti kiteytynyttä hiiltä: pikkuruisia pilkkuja tai isompia pilvimäisiä muodostumia, väriltään mustia tai valkoisia. Tai ihan vierasta mineraalia: timantista voi löytyä pieni punainen granaattikide, mikä on gemmologista eli jalokiviasiantuntijasta useimmiten hyvin kiinnostavaa. Sulkeumien määrä voi olla vähäistä tai niin suurta, että se heikentää kiven loistoa ja kauneutta.

Atelier Torbjörn Tillanderilla timanttien standardipuhtaus on VVS eli hyvin vähäisiä sulkeumia. Keskustelemme mielellään muistakin vaihtoehdoista. 

Timantin hionta on asia, johon ihminen voi vaikuttaa eniten. Timantit ovat löydettäessä hyvin vaatimattoman näköisiä ja muistuttavat lähinnä läpikuultavaa soraa, täydellinen timanttikide, kaksoispyramidi, melko vaisulta. Hionta on myös erittäin olennainen asia timantin kauneudessa. Huono hionta pilaa muuten laadukkaan timantin, hyvä hionta tekee kivestä sädehtivän kauniin. Hionnan päätarkoitus on heijastaa takaisin mahdollisimman paljon siihen osuvaa valoa.

Timantti voidaan hioa eri muotoon. Timantin yleisin ja loistavin hiontamuoto on pyöreä briljanttihionta. Muita ovat erilaiset neliöt, soikea, pisara, suorakaide, sydän tai tällä hetkellä hyvin suosittu smaragdihionta.

Hionta on monimutkainen ilmiö, jossa tarkastellaan mm. kiven halkaisijaa, sen ylä- ja alaosan mittasuhteita, keskimmäisen viisteen eli taulun kokoa ja reunuksen paksuutta. Kuluttajalle on suureksi avuksi timanttilaboratorion (esim. GIA) kirjoittama raportti, jossa on arvioitu timantin 4 C:tä ja näin ollen myös hionnan laatua.

Atelier Torbjörn Tillanderilla keskustellaan mielellään eri hiontamuodoista ja hionnan laadukkuudesta.

Ja lopuksi Elizabeth Taylorin sanoin: You can't cry on a diamond's shoulder and diamonds won't keep you warm at night, but they're sure fun when the sun shines!